Sini haastoi minut blogissaan jo jokin aika sitten kertomaan itsestäni kahdeksan asiaa. Arjen palattua on pitänyt kiirettä, mutta nyt ajattelin vastata haasteeseen.

1. Olen aika ripeä liikkeissäni, ja jos keksin tänään jonkin muutosta kaipaavan asian, se on todennäköisesti huomenna jo hoidettu tai ainakin kovaa vauhtia toteutumassa. Olen myös jatkuvasti tekemässä jotakin ja olen äärimmäisen huono vain olemaan, joten yleensä rentoutumiseenkin kuuluu jotakin tekemistä. Etenkin kotona ollessani ihan huomaamattani teen koko ajan jotakin. Sainkin yläasteaikoina silloiselta ystävältäni taulun, jossa luki: "jos ei ole mitään tekemistä, tee jotain". Piirre taitaa siis olla pidempiaikainen.

2. Minulle on tärkeää tietää, mikä suhteeni muihin ihmisiin on. Jos olen vasta tutustunut johonkin ihmiseen, tunnen joskus ahdistusta siitä, etten tiedä, tuleeko meistä ystäviä vai vain kavereita. Kaikista vaikein tilanne on silloin, jos en osaa määritellä, mitä minä olen jollekin minulle tärkeälle ihmiselle.

3. Minulla on taipumusta suunnitella elämää pitkälle eteenpäin vaikka toisaalta tiedostan, että elämässä voi sattua mitä vain ja harvat asiat tapahtuvat juuri niin kuin ne on suunnitellut.

4. Innostun todella helposti asioista ja mielestäni se on yksi parhaista puolistani.

5. Perhe ja ihan tavallinen arki ovat elämän hienoimpia asioita. Ihan tavallisiin päiviin liittyvät ihan tavalliset asiat ovat niitä suurimpia. "Äiti" on varmasti maailman kaunein sana oman lapsen suusta kuultuna. Pidän vakaan parisuhteen ja arjen tuomasta turvallisuuden tunteesta. Ensi-ihastuminen ja kaikenlainen alkuhuuma on minusta jopa jotenkin pelottavaa. Ehkä siksi, että pelkään todella paljon ihmisten menettämistä.

6. Rakastan talvea eniten kaikista vuodenajoista. Tunnen herääväni eloon kun päivä lyhenee. Kova pakkanen ja auringonpaiste on niin kaunis ja lyömätön yhdistelmä, ettei kauneinkaan kesäpäivä sitä voita. Sitä paitsi paksut vaatekerrokset ja silmille asti vedetyt pipot tekevät ihmisistä suloisia.

7. Pidin pitkään itseäni suhteellisen hiljaisena ihmisenä, ja ihmettelin kovasti, kun ihmiset sanoivat minun olevan puhelias. Esimerkkinä tästä kerrottakoon, että tavatessani ensimmäisen kerran mieheni vanhemmat, olin mielestäni todella arka ja hiljainen, mutta myöhemmin kuulin mieheni siskon ihmetelleen vanhemmilleen, miten mieheni jaksaa puheliaisuuttani.

8. Vaikka sairaanhoitaja on ehkä maailman tavanomaisin ammatti, tunnen monesti suurta ylpeyttä kertoessani ammattini. Ja ihan rehellisesti tunnen valinneeni alani oikein, sillä lähes kaikki minua kiinnostavat ammatit liittyvät nykyiseen alaani.