Eilisen päivän tulen muistamaan ainakin siitä, että kadotin vihkisormukseni.
Eihän kukaan kadota sormustaan? Mutta niin vain kävi, se tippui sormestani.
Yritän muistaa työkaverini sanat, että onhan minulle kuitenkin ihana aviomieheni ja tyttäreni, vaikka sormus hävisikin.
Onhan tämäkin eräänlainen tarina, jälkipolville kerrottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti