2011

Tammikuussa muutettiin kahden viikon varoitusajalla.
Helmikuussa tyttö täytti vuoden.
Maaliskuussa järjesteltiin häitä ja podin työstressiä.
Huhtikuussa mentiin naimisiin ja käytiin matkalla.
Toukokuussa aloitin uuden työn ja tyttö aloitti päiväkodissa. Ehkä vuoden rankin kuukausi kaikessa muutoksessa.
Kesäkuussa tuntui hyvältä.
Heinäkuussa ehdin vähän lomaillakin.
Elokuussa mies aloitti uudessa koulussa.
Syyskuussa sairasteltiin.
Lokakuussa aloin tehdä täyttä työviikkoa.
Marraskuussa täytin 24 vuotta ja oltiin pitkästä aikaa ihan terveenä.
Joulukuussa tunsin itseni väsyneeksi ja odotin toiveikkaana seuraavaa vuotta.

Viime vuonna tapahtui paljon. Kaiken ohessa on myös tapahtunut mielettömästi henkistä kasvua ja tunnen olevani valovuoden päässä siitä ihmisestä, joka olin vuosi sitten. Ainakin olen saanut paljon lisää itseluottamusta monilla osa-alueilla.

Tältä vuodelta toivon vähemmän muutoksia.

Marraskuu

Joka marraskuu mieleeni hiipii tämä Kyllikki Villan runo:

Kuinka uskallankaan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä

Marraskuu on minun kuukauteni, mieli kevenee samaa tahtia pimenevien päivien kanssa.

23.8.2011

Eilisen päivän tulen muistamaan ainakin siitä, että kadotin vihkisormukseni.

Eihän kukaan kadota sormustaan? Mutta niin vain kävi, se tippui sormestani.

Yritän muistaa työkaverini sanat, että onhan minulle kuitenkin ihana aviomieheni ja tyttäreni, vaikka sormus hävisikin.

Onhan tämäkin eräänlainen tarina, jälkipolville kerrottavaksi.

Sini haastoi minut blogissaan jo jokin aika sitten kertomaan itsestäni kahdeksan asiaa. Arjen palattua on pitänyt kiirettä, mutta nyt ajattelin vastata haasteeseen.

1. Olen aika ripeä liikkeissäni, ja jos keksin tänään jonkin muutosta kaipaavan asian, se on todennäköisesti huomenna jo hoidettu tai ainakin kovaa vauhtia toteutumassa. Olen myös jatkuvasti tekemässä jotakin ja olen äärimmäisen huono vain olemaan, joten yleensä rentoutumiseenkin kuuluu jotakin tekemistä. Etenkin kotona ollessani ihan huomaamattani teen koko ajan jotakin. Sainkin yläasteaikoina silloiselta ystävältäni taulun, jossa luki: "jos ei ole mitään tekemistä, tee jotain". Piirre taitaa siis olla pidempiaikainen.

2. Minulle on tärkeää tietää, mikä suhteeni muihin ihmisiin on. Jos olen vasta tutustunut johonkin ihmiseen, tunnen joskus ahdistusta siitä, etten tiedä, tuleeko meistä ystäviä vai vain kavereita. Kaikista vaikein tilanne on silloin, jos en osaa määritellä, mitä minä olen jollekin minulle tärkeälle ihmiselle.

3. Minulla on taipumusta suunnitella elämää pitkälle eteenpäin vaikka toisaalta tiedostan, että elämässä voi sattua mitä vain ja harvat asiat tapahtuvat juuri niin kuin ne on suunnitellut.

4. Innostun todella helposti asioista ja mielestäni se on yksi parhaista puolistani.

5. Perhe ja ihan tavallinen arki ovat elämän hienoimpia asioita. Ihan tavallisiin päiviin liittyvät ihan tavalliset asiat ovat niitä suurimpia. "Äiti" on varmasti maailman kaunein sana oman lapsen suusta kuultuna. Pidän vakaan parisuhteen ja arjen tuomasta turvallisuuden tunteesta. Ensi-ihastuminen ja kaikenlainen alkuhuuma on minusta jopa jotenkin pelottavaa. Ehkä siksi, että pelkään todella paljon ihmisten menettämistä.

6. Rakastan talvea eniten kaikista vuodenajoista. Tunnen herääväni eloon kun päivä lyhenee. Kova pakkanen ja auringonpaiste on niin kaunis ja lyömätön yhdistelmä, ettei kauneinkaan kesäpäivä sitä voita. Sitä paitsi paksut vaatekerrokset ja silmille asti vedetyt pipot tekevät ihmisistä suloisia.

7. Pidin pitkään itseäni suhteellisen hiljaisena ihmisenä, ja ihmettelin kovasti, kun ihmiset sanoivat minun olevan puhelias. Esimerkkinä tästä kerrottakoon, että tavatessani ensimmäisen kerran mieheni vanhemmat, olin mielestäni todella arka ja hiljainen, mutta myöhemmin kuulin mieheni siskon ihmetelleen vanhemmilleen, miten mieheni jaksaa puheliaisuuttani.

8. Vaikka sairaanhoitaja on ehkä maailman tavanomaisin ammatti, tunnen monesti suurta ylpeyttä kertoessani ammattini. Ja ihan rehellisesti tunnen valinneeni alani oikein, sillä lähes kaikki minua kiinnostavat ammatit liittyvät nykyiseen alaani.

Loma

Mustikoiden poimimisesta, joessa uimisesta, hiekkaleikeistä, ulkona olosta, ystävien tapaamisesta, liian myöhään valvomisesta, varhaisista aamuista, pitkistä aamukahveista, perheen kanssa yhdessäolosta, auringosta nauttimisesta, Korkeasaari-päivästä, grillijuhlista, tulevaisuushaaveista, mansikoista, jäätelöstä.

Niistä on hyvät lomat tehty.

Nyt mielen valtaa pienoinen työhönpaluuahdistus, jota en ennen lomaa osannut edes pelätä.

Rakastan sinua enemmän kuin

Siivosin kaappeja ja vastaani tuli pino tärkeitä kortteja. Pinossa oli muun muassa kortteja jotka saimme, kun tyttö syntyi, tytön 1v-kortteja ja hääkortteja. Luin kortit läpi ja yhdessä hääkortissa ollut runo sai minut liikuttumaan taas kerran. Ajattelin jakaa sen teidän kanssa:

Rakastan sinua enemmän kuin ankka jaksaa uida,
ja enemmän kuin greippi roiskuu mehua,
rakastan sinua enemmän kuin ginirommi on ikävystyttävää
ja enemmän kuin hammassärky tuottaa kipua.

Niin kuin haaksirikkoutunut vihaa merta,
tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa odottamattomia vieraita,
niin paljon rakastan sinua.

Rakastan sinua enemmän kuin hyttynen jaksaa pistää,
ja enemmän kuin maanalainen tärisee,
niin paljon kuin raajarikko kainalosauvoja tarvitsee,
ja enemmän kuin kynsitikku kirvelee.

Vannon sinulle taivaallisten tähtien kautta,
ja niiden, jotka loistavat allamme, jos sellaisia on,
että niin kuin korkein oikeus vihaa vääriä valoja,
on rakkauteni sinuun loputon.

Ogden Nash (suom. Risto Ahti)

Viime aikoina on ollut todella hyvä olla. Vaikka tyttö sairasti viime viikolla ja nukkui yössä vain muutaman tunnin ja tunsin itseni töissä todella väsyneeksi, on olo kuitenkin ollut hyvä. Mulla on maailman paras perhe.

Laulelua

Tyttö on alkanut lauleskella. Tänään kuultiin ensimmäinen ihan oikea laulu (päiväkodissa oppinut)

"Laiiiiva, laiiiiva" ja samalla tyttö heiluttaa itseään puolelta toiselle.

Maailman söpöintä.

Nyt mulla on edessä kolme vapaapäivää ja tiedossa kaikkea ihanaa aktiviteettia.