Joka marraskuu mieleeni hiipii tämä Kyllikki Villan runo:
Kuinka uskallankaan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä
Marraskuu on minun kuukauteni, mieli kevenee samaa tahtia pimenevien päivien kanssa.
