Laulelua

Tyttö on alkanut lauleskella. Tänään kuultiin ensimmäinen ihan oikea laulu (päiväkodissa oppinut)

"Laiiiiva, laiiiiva" ja samalla tyttö heiluttaa itseään puolelta toiselle.

Maailman söpöintä.

Nyt mulla on edessä kolme vapaapäivää ja tiedossa kaikkea ihanaa aktiviteettia.

Aloitus

Aloitin tämän blogin pitämisen noin vuosi sitten. Kirjoitin neljä kertaa ja sen jälkeen unohdin koko asian.

Nyt aika tuntuu taas kypsältä blogin pitämiseen. Jotta voisin aloittaa puhtaalta pöydältä, poistin kaikki aiemmat postaukseni.

Ehkä tarve kirjoittaa ajatuksia juontaa juurensa siihen, että elämäntilanteeni on juuri muuttunut radikaalisti ja olen käyttänyt paljon aikaani miettimällä, mikä minulle on tärkeää ja mitä elämältäni haluan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Olen tänä vuonna 24 vuotta täyttävä nuori nainen Keski-Uudeltamaalta. Asun yhdessä aviomieheni ja helmikuussa 2010 syntyneen tyttäreni kanssa. Aloitin kolme viikkoa sitten työt äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen hyvin sekavissa tunnelmissa samalla, kun tyttömme aloitti päiväkodin.

Kun kerroin ihmisille palaavani työelämään, kaikki saman kokeneet sanoivat jotenkin ohimennen, sivulauseessa, että kyllä sitä joskus itkien lähti päiväkodilta kun lapsi jäi itkemään. Tiedättekö niitä asioita, joista on kyllä kuullut ja joita itsekin tokaisee muille siihen tyyliin, että näin varmaan tapahtuu, muttei asiaa oikeasti ole sen syvällisemmin pohtinut? Minulle kävi näin tämän asian kanssa. Olin tietysti ajatellut päivähoidon aloittamisen ja töihin paluun olevan jonkinlainen shokki, mutta en olisi ikipäivänä uskonut, miten vaikeaa lapsen päivähoitoon laittaminen todellisuudessa oli. Tutustumispäivät olin lähes järkyttynyt päätöksestäni mennä töihin ja vielä vuorokautta ennen töiden alkamista mietin mielessäni, voiko kaikkea sovittua jo perua.

Uudenlaista arkea on nyt kulunut kolme viikkoa ja minä en ole tuntenut itseäni yhtä onnelliseksi ja täydeksi hetkeen. Sen lisäksi, että saan edelleen olla neljä päivää viikosta kotona maailman ihanimman ja hauskimman lapsen kanssa, saan tuntea itseni tärkeäksi myös työssä ja viettää kolme päivää viikosta aikuisessa seurassa (joskin tämäkin aika kuluu myös lasten kanssa). Jos kulkee kevyin askelin kotoa töihin ja kotiin palaaminen tuntuu ihanalta, suuret linjat lienevät kunnossa?

Olen törmännyt kotona oloni aikana sellaiseen ikävähköön äitiyden lieveilmiöön, että joillakin äideillä on ikävä tapa vertailla äitien paremmuutta erilaisilla mittareilla. Yksi tärkeä mittari tässä tuntuu olevan se, kuinka kauan äiti hoitaa lapsensa kotona. Mieheni tokaisi minulle eilen, että vaikutan onnellisemmalta nyt kuin ennen töiden alkamista. Ja kyllä, minä myös tunnen oloni onnellisemmaksi, tai ehkä ennemminkin täydemmäksi. Saan toteuttaa itseäni useammalla alueella. Jaksan paremmin olla läsnä kotona kun käyn myös töissä, jaksan innostua asioista ja tunnen voivani kokonaisvaltaisesti paremmin ja löytäneeni nopeasti ja helposti kaikesta innostuvan itseni taas uudelleen. Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin ollut jotenkin surullinen kotona ollessani (se reilu vuosi oli varmasti elämäni onnellisin), mutta minä kaipasin arkeeni jotain enemmän kuin mitä kotiäitiys tarjosi. Kaiken lisäksi myös tuntuu, että tyttömme nauttii päiväkodissa olosta ja siellä tarjolla olevista aktiviteeteista toisten lasten seurasta puhumattakaan ja viihtyy hoidossa hyvin. Tämä ratkaisu taisi olla meidän perheellemme paras mahdollinen.

Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että valmistuin juuri ennen äitiyslomalle jäämistä ja alitajunnassa pelkäsin, että olen unohtanut alaani liittyvät asiat ja koska mitään todellista rutiinia alan töihin ei ollut ehtinyt muodostua vielä ennen kotiin jäämistä, mietin, pärjäänkö enää missään työssä. Ilokseni olen huomannut, ettei kaikki aiemmin oppimani suinkaan ole päässyt unohtumaan ja alkuinnostuksessa olen lainannut kirjastosta pinon työnkuvaani liittyvää kirjallisuutta ja suorastaan ahnehtinut uutta tietoa. Päivän päätteeksi minulla on tapana kertailla töissä eteen tulleita asioita vielä kirjasta ja perehtyä asioihin syvällisemmin. Minä todella tahdon olla hyvä työssäni ja oppia uutta.

Tuntuu siltä, että kaikessa on jokin järki. On mielekästä käydä töissä, oppia uutta ja vahvistaa ammattitaitoa. On tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi ja osaavaksi myös työelämässä. Tuntuu hyvältä tehdä vuorotyötä, kun se tarkoittaa tytölle lyhyempiä hoitopäiviä ja toisaalta miehelle ja tytölle enemmän kahdenkeskistä aikaa. On mielekästä viettää vapaapäiviä kotona, kun päivät saa viettää maailman parhaassa seurassa oman lapsen kanssa. On ihanaa seurata, minkälainen persoona tytöstä on kuoriutunut ja miten hän on oppinut aivan valtavasti ja samalla kasvanut vauvasta touhukkaaksi taaperoksi. On ihanaa tulla kotiin, kun heti ovella vastaan juoksee maailman onnellisin hymy, halauksia ja märkiä pusuja. Tuntuu siltä, että minulla on kaikki, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen.

Tuntuu hyvältä, kun voi täydestä sydämestään sanoa nauttivansa meneillään olevista hetkistä.